sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ananaspää ja värien valtakunta



Toisen lukuvuoden loppupuolella meillä oli välillä aikaa jatkaa myös omia projektejamme, joten sain patsaalleni viimein myös värin pintaan. Pinnan marmoroinnin tekniikka oli hieman hakusessa, sillä emme ehtineet aikaisemmin harjoittelemaan kyseistä taikuutta, mikä oli alunperin tarkoitus. Patsaassani vaikeusastetta nosti myös se, että osan pinnasta kuului olla hiottua, ja osan himmeää ja rapattua. Kokeilemalla kuitenkin viisastuu ja olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Paikoittain lisäämäni lakkapinta toi myös patsaaseen hieman enemmän uskottavuutta.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Turvaksi kaivoksiin

Viime vuonna päätin väkertää puoliskolleni vuosipäivän kunniaksi oman timanttimiekan, jonka avulla hän voisi helpommin suojella minua hirviöiltä tulevina yhteisinä vuosinamme. Mitoitin miekan hieman reilulla kädellä, joten kovinkaan kevyt huidottava siitä ei tullut, mutta onneksi sen katselu ei kuuta energiaa yhtä paljon. Miekka on koottu 35 x 35 millisistä puupalikoista, jotka höyläsin, sahasin ja maalasin koululla. Liimaamisen ja lakkaamisen suoritin kotona salaisessa verstaassani.


maanantai 5. lokakuuta 2015

Osastolla rahisee

Viime lukuvuoden puolella Eila piti meille verhoilukurssin, jonka aikana jokainen sai väkertää itselleen oman rahin. Omasta rahistani päätin tehdä jalkojen ja pehmusteiden kanssa mitoiltaa n. 40cm x 35cm.                                                                                                                                                                                                       Aloitimme sahaamalla paksusta vanerilevystä rungon osat, jotka ruuvasimme upotetuilla ruuveilla kasaan. Ruuvien kolot kitattiin ja reunat pyöristettiin hiomapaperilla.

Seuraavaksi höyläsimme ja ruuvasimme rahille jalat, sekä leikkasimme vannesahalla vaahtomuovisen istuinpehmusteen, jonka liimasimme kontaktiliimalla kansiosaan kiinni. Runko ympäröitiin vanulevyllä, jota lisättiin myös kolme kerrosta vaahtomuovin päälle. Lopuksi vielä vahasin jalat pähkinäpuun säävyisellä puuvahalla ennen verhoilun aloittamista.




Ennen varsinaista verhoilukangasta rahi päällystettiin valkealla lakanakankaalla. Kangas sovitettiin rahin päälle jättäen n. 5cm ylimääräistä, sekä kiristettiin muotoon nuppineuloilla. Tämän jalkeen kaikki ylimääräinen leikattiin pois, kangas ommeltiin muotoonsa, ujutettiin takaisin rahin päälle ja niitattiin napakasti alareunasta kiinni.




Lopullisen verhoilukankaan sai kukin halunsa mukaan joko käydä itse ostamassa tai valita koulun kangasvalikoimasta. Eurokankaan alelaarista kiireessä ostamani kankaan osoittautuessa liian pieneksi, päädyin valitsemaan koulun hyllystä beigen ja vaatimattoman, mutta suhteellisen kissakestävän kankaan. Päällykankaan työstö sujui samalla kaavalla kuin lakanakankaankin, mutta tällä kertaa niittasin kankaan reunat rahin rungon sisäpuolelle siistimmän lopputuloksen saadakseni.




Harmikseni minulta unohtui ottaa kuvia itse verhoiluvaiheesta. Rahin teko oli kuitenkin mielestäni mukavaa ja voisin tehdä niitä joskus lisääkin, kunhan löydän aikaa ja tilaa ! 

Kissojen rakkaudella käsittelemä rahi.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kauhun oppitunnit

Blogin päivittäminen on meinannut jäädä ihan kokonaan kiireen ja elämän jalkoihin. Nyt on viimein aika aloittaa tekstien ja kuvien uusi ryntäys:

Viimevuotisilla kakkos- ja kolmosluokkalaisillamme oli halua päästä napsimaan vähän persoonallisempia luokkakuvia ennen vuoden vaihtumista. Toivomuksiimme vastattiin, sillä ideasta oli ylemmille tahoille syntynyt toive, että voisimme toteuttaa kuvan, jota voisi myöhemmin käyttää myös mainontamielessä. Harrin pitämässä aivoriihessä keksimme teemoja merenalaisuuksista aina avaruuteen asti, mutta äänestyksen jälkeen aiheeksi lukittautui kauhumielisairaala. 
Koska kuluneen vuoden varat olivat joulun alla jo huvenneet, oli budjettimme pyöreä nolla. Tavoitteena oli siis selvitä mahdollisimman hyvin jo olemassa olevilla materiaaleilla, sekä lainatavaralla. Ostettavaksi päätyikin vain muutama ruiskupullo ja lakana, sekä iholle laitettavan veren ainesosat. Vaatteet saimme lahjoituksena koulun siivoojilta, yhdet aivot entiseltä oppilaalta, sekä pyörätuolit ja tippatelineen Karkun kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitokselta. Kuvauspaikkakin löytyi ihan läheltä, nimittäin Kätsän hylätystä keittiöstä.
Esivalmisteluihin kuului kaikenmoista mukavaa puuhaa muovien ja kankaiden sotkemisesta ja kuluttamisesta aina valeoksennuksen sekoitteluun. Maskeerauksen harjoittelu oli myöskin hyvin opettavaista, vaikkakin se nosti välillä kylmät väreet ajatusten harhaillessa aitoihin malliesimerkkeihin. Maskien kanssa ruokailu koko porukalla oli kuitenkin varsin hauska kokemus vertaillessamme kanssaopiskelijoiden reaktioita.
Kuvauspäivä meni ohi yllättävän nopeasti, eikä päivä venynyt yhtään niin pitkäksi kuin olimme ajatelleet. Roudaus, asettelu ja "sotkeminen" sujuivat ilman suurempia ongelmia. Itse kuvauksetkin veivät yllättävän vähän aikaa, vaikka kuvia kertyikin suuret määrät niin koko ryhmästä, kuin myös yksilö- ja parikuvina. Kaikkien kantaessa kortensa kekoon myös siivouksen alkaessa, ei kuvauspaikan kliinisyydestä olisi voinut kukaan arvata sitä synkkää tunnelmaa joka siellä juuri oli vallinnut. Kokonaisuudessaa projekti oli erittäin antoisa ja siitä löytyisi potentiaalia vaikka jokavuotiseksi perinteeksi !

                      




tiistai 22. syyskuuta 2015

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kuulapää

Sain ennen joulua tehtäväkseni valmistaa parin valheellisia satakiloisia kiertämään naisten kahvakuulakilpailuja. Väritys ja muotoseikat olivat mielen mukaan tehtävissä, kunhan kuulat vain olisivat tarpeeksi suuret ja tunnistettavat. Tärkeää oli myös, että kahvasta tulisi käyttöä tarpeeksi kestävä.

Ensimmäinen ajatus oli, että veistäisin styroxista pallot, joihin kahvat lisättäisiin, mutta luokan hyllyltä löytyikin vaihtoehtoinen lähestymistapa. Eräs aikaisempi opiskelijoista oli aikoinaan tehnyt kahlepallon paperoimalla ensin kuoren ilmapallon päälle, jonka jälkeen sisus oli puhkaistu ja kuori täytetty hiekalla. Osaston varastoparvelta löytyi sopivasti vanha jumppapallo, jonka päälle sitten pääsin testaamaan menetelmää itsekin.

Täytin tyhjentyneen pallon nopsasti paineilmalla ja mittasin sen ympärysmitan muistiin. Päällystin pallon myös kelmulla, jottei se jäisi kiinni kuoreen, sillä se piti paperoimisen jälkeen tyhjentää ja ottaa ulos toista kuulaa varten.

Pallon paperoinnissa vaikeinta oli sen aloittaminen. Ensimmäisen kerroksen kohdalla täytyi saada muoto mahdollisemman hyväksi ja varoa jättämästä liikaa kupruja pintaan. Suojakelmu ei valitettavasti tehnyt hommasta yhtään helpompaa ja ensimmäisen kerroksen tekemiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin seuraajiinsa. Kun ensimmäisessä pallossa oli pari kerrosta paperia ja yksi sivelty liimakerros, poistin jumppapallon sen sisältä. Tein toiseenkin kuulaan ensimmäisen kerroksen ja jatkoin paperoimalla molenpia kuulia vuorotellen. Neljän paperi- ja parin liimakerroksen jälkeen arvioimme kuoren olevan tarpeeksi paksu tarkoitukseemme.

Viimeisten kuorikerrosten jäädessä vielä kuivumaan, siirryin tekemään kahvojen runkoja. Taivutin ensin harjateräksestä haluamani muotoiset "kaaret", joihin sitten hitsasin kiinni kuulien sisälle jäävät tuki-/kiinnityspalkit. Hitsausjälkeni ei ollut kauneinta mahdollista, sillä en ollut hitsannut koskaan aiemmin kuin muutamia testisaumoja juuri tätä kyseistä työvaihettani ennen. Sain saumoista kuitenkin kestävät, mikä oli tässä tarkoituksessa tärkeintä.


Kun kahvojen rungot olivat kasassa, oli aika siirtyä kuulien täyttämiseen. Koska kuulien tuli olla kevyet käsitellä, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkät pysyäkseen hyvin pystyssä, päädyimme täyttämään ne styrox -paloilla ja uretaanivaahdolla. Tällöin täytön yhteydessä myös kahvat saataisiin pysyvästi paikoilleen. Täyttöä ennen tein vielä testin, jossa tutkin uretaanivaahdon kuivumiskäytöstä suljetussa tilassa. Kostutetussa pussissa uretaani kuivui normaalisti, kun taas kuivassa pussissa se suodatti osan itseään nesteeksi pussin pohjalle, mikä heikensi sen laatua. Nyt tiesin varmuuden vuoksi kostuttaa pallot sisältä ennen niiden täyttämistä.

Leikkasin paperipallojen keskelle viillot, joista sain työnnettyä kahvat sisään ja painoin asetelmat hiekalla täytettyihin ämpäreihin, jotteivat ne liikkuisi liikaa täytön aikana. Suihkutettuani ensin vettä pallojen seinämiin, aloin täyttää niitä kerroksittain styroxilla ja uretaanilla. Uretaanin kuivuttua kunnolla tasoitin kuulien pohjat ja siiirryin veistelemään kahvoille päällisiä styroxista. Muotoillut styrox -osat halkaisin keskeltä kahtia ja kaiversin niihin harjateräksen mentävät urat, jonka jälkeen liimasin ne tukevasti rungon päälle. Lopuksi täytin halkaisusta jääneet saumat, sekä pyöristin pallojen ja kahvojen liitoskohdat kevyttasoitteella.


Tasoitteen kuivuttua oli vuorossa lisää paperointia. Kahva ja pohja saivat nyt vuorostaan samat neljä kerrosta paperia kuin kuula muutoinkin. Kun koko kokonaisuus oli viimein saanut pintansa, lisäsin ennen pintakäisttelyn aloittamista kuuliin vielä "valusaumat" lankaa ja liimaa käyttäen. Kuulat olivat viimein valmiit saamaan oikeaa väriä pintaansa (vaikkakin hieman houkutti jättää ne paperointivaiheessa syntyneiksi sinipunaisen kirjaviksi).

Koska kuulista toivottiin mahdollisimman isot, olin aikaisemmin päättänyt tehdä niistä valurautaisen kaltaiset, jotta ne olisivat realistiset kokoonsa nähden. Mauri ehdotti, että lisäisin painoihin kunnolla ajan patinaa, joten maalattuani kaksoset mustiin pohjiinsa, aloin harjoittelemaan ruosteen maalaamista. Päästyäni selville väreistä, testattuani muutamia tekniikoita ja mietiskeltyäni loogisia sijainteja levitin kuuliin ensin vähän hiekan ja liiman sekoitusta, jonka päälle aloin töpöttelemään ruostesävyjä. Saatuani ruosteen esille tein sabluunan, jonka avulla painelin kuuliin vielä rapistuneet kilomerkinnät, sekä maalasin kahvoihin kulumakohtia. Viimeiseksi lisäsin vielä kolhuja mätkimällä kuulia erinlaisilla välineillä. Parivaljakko oli vihdoin valmis tien päälle !




Kaverikuva

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Operaatio Himmeli

Harri antoi meille tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa mainosjuliste tuleville Sastamalan oppilaitosten joulumessuille. Työstäminen aloitettiin niin, että jokainen meistä mietti useampia ehdotuksia julistekuvaksi. Kukin selitti vuorollaan omat ajatuksensa, ehdotukset listattiin ja lopuksi pidettiin äänestys Euroviisujen tapaan. Voittajaksi selvisi Pilvin ehdotus urbaanista ostoskärrykuvaelmasta, jossa pyöräilijäporo vetää kärryissä istuvaa pukkia.
Aiheen selvittyä valitsimme Hertan ylipäälliköksi ja jaoimme kaikille omat vastuualueensa kuvausten rekvisiitan ja kuvauspaikan löytämiseksi. Kuvaan tarvittiin luonnollisesti myös pukki ja poro, joista jälkimmäisen rooliin päädyin minä. Suurin osa koristeista löytyi osastolta, mutta mm. pyörä ja jouluvalot löytyivät Nannin kautta, pukkitermeet Maurilta, sekä muuta vaatetusta niin Pilviltä, Sannilta kuin Lumidaltakin. Lisäksi saimme kärryt lainaan S-marketilta, sekä oikeat peuran sarvet niitä työstävältä käsityöläis-taiteilijalta. Kärryt ja pyörän koristelimme Terhin ja Sannin kanssa.

Hetken porona eläminen oli ihan hauskaa. Terhi taiteili minulle kasvomaalauksen, joka päässä en meinannut itseäni edes tunnistaa! Sarvet aiheuttivat meissä aluksi hieman hämmennystä, mutta Pilvi ja Sanni loihtivat niistä lopulta hienon ja päässä pysyvän kokonaisuuden. : )
Kuvauspäivä oli melko kylmä ja sai kaikki tutisemaan Torikeskuksen liepeillä seisoskellessamme. Valittuna sijaintinamme oli yksisuuntainen katu heti kauppakeskuksen takana. Autojen väistelystä huolimatta saimme kuvat tunnissa kasaan. Tämä pieni projekti toi oikein mukavaa vaihtelua koulupäiviimme!

Kurkistus päivän kuvasaaliiseen