sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Operaatio Himmeli

Harri antoi meille tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa mainosjuliste tuleville Sastamalan oppilaitosten joulumessuille. Työstäminen aloitettiin niin, että jokainen meistä mietti useampia ehdotuksia julistekuvaksi. Kukin selitti vuorollaan omat ajatuksensa, ehdotukset listattiin ja lopuksi pidettiin äänestys Euroviisujen tapaan. Voittajaksi selvisi Pilvin ehdotus urbaanista ostoskärrykuvaelmasta, jossa pyöräilijäporo vetää kärryissä istuvaa pukkia.
Aiheen selvittyä valitsimme Hertan ylipäälliköksi ja jaoimme kaikille omat vastuualueensa kuvausten rekvisiitan ja kuvauspaikan löytämiseksi. Kuvaan tarvittiin luonnollisesti myös pukki ja poro, joista jälkimmäisen rooliin päädyin minä. Suurin osa koristeista löytyi osastolta, mutta mm. pyörä ja jouluvalot löytyivät Nannin kautta, pukkitermeet Maurilta, sekä muuta vaatetusta niin Pilviltä, Sannilta kuin Lumidaltakin. Lisäksi saimme kärryt lainaan S-marketilta, sekä oikeat peuran sarvet niitä työstävältä käsityöläis-taiteilijalta. Kärryt ja pyörän koristelimme Terhin ja Sannin kanssa.

Hetken porona eläminen oli ihan hauskaa. Terhi taiteili minulle kasvomaalauksen, joka päässä en meinannut itseäni edes tunnistaa! Sarvet aiheuttivat meissä aluksi hieman hämmennystä, mutta Pilvi ja Sanni loihtivat niistä lopulta hienon ja päässä pysyvän kokonaisuuden. : )
Kuvauspäivä oli melko kylmä ja sai kaikki tutisemaan Torikeskuksen liepeillä seisoskellessamme. Valittuna sijaintinamme oli yksisuuntainen katu heti kauppakeskuksen takana. Autojen väistelystä huolimatta saimme kuvat tunnissa kasaan. Tämä pieni projekti toi oikein mukavaa vaihtelua koulupäiviimme!

Kurkistus päivän kuvasaaliiseen

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kipinöintiä

Kokeilin viime tiistaina hitsaamista ensimmäistä kertaa ikinä. Pienen tietopaketin kuultuani ensimmäinen tavoite oli olla pelästymättä laitteen käynnistyessä, mutta tästä vaiheesta pääsin onneksi melko nopeasti eteenpäin. Kypärän alla meinasi käydä olo välillä tukalaksi, mutta uuden asian harjoittelu oli hyvin mielenkiintoista ja mukavaa. En tosin päässyt vielä ihan ymmärryksiin laitteen säätöjen kanssa... Onnistuin myös kerran hitsaamaan pillin kiinni, mikä kuitenkin oli pelastettavissa pienellä hiomisella.

Yhden päivän harjoittelulla minusta ei ainakaan tullut mestaria. Tärkeintä on kuitenkin, että lopulta sain myös projektiin tarvittavat saumat napakasti kiinnitettyä (vaikkei jälki pehmeintä ollutkaan.)

Erittäin kaunis taideteokseni puhuttelee sillä, kuinka jokainen meistä on ainutlaatuinen


Alla ensimmäisin säikähdys, korkeammalla pieni toivon kipinä

torstai 20. marraskuuta 2014

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ystäväni Seppo





Toinen dinosaurusprojektin tehtävistäni oli suuren sudenkorennon muotoilu. Korentoa suunniteltiin aluksi dioraaman yhteyteen, mutta aihetta tutkittuamme huomasimme, että dinosaurusten aikoihin elävät korennot olivat kutistuneet jo reilusti aiemmista sukulaisistaan. Asiakkaat halusivatkin jättiötökän sitten lentelemään talon toiselle laidalle, joten pääsin  suunnittelemaan suuren Meganeuran toteutusta.


Muotoilun aloittamisen suhteen minulla oli todella tuuria, sillä olin edellisellä viikolla löytänyt itselleni mallin pyörätien laidasta (RIP Seppo). Harvoin pääsee katselemaan oikeaa sudenkorentoa niin läheltä joka kulmasta. Tutkittuani hetken korennon siipiä ja niiden tekotapoja, heijastin ystäväni piirtoheittimellä seinälle jäljennettäväksi.

Varsinaisen työstön aloitin muotoilemalla korennon ruumiin styroksista, uretaanilevystä, sekä rautalangasta. Uretaanilevy oli pään muotoiluun paljon styroksia sopivampi, sillä muodoista sai sitä käyttämällä paljon sileämmät ja pehmeämmät.


Muotoilun jälkeen kittasin ja pohjamaalasin pään, sekä päällystin ruumiin kovettamalla sitä ensin ohennetulla liimaseoksella, jonka jälkeen lisäsin pari kerrosta samalla seoksella kostutetua harsokangasta takaruumiiseen. Harsoa saivat huopakankaan kaverina päällensä myös jalat, kun taas eturuumiin peittelin mustalla karvakankaalla.

Värjäysvaiheessa pohjustuksena toimi musta. Teipattuani karvan kuviokohdat piiloon, lisäsin siniset kerrokset ruumiiseen maaliruiskulla, jolla värjäsin ja lakkasin myös pään kontaktimuovia apuna käyttäen. Takaruumiin ja pään kuviot, sekä jalkojen siniset vivahteet lisäsin jälkeenpäin siveltimellä.


Korennon ollessa muutoin lähes kasassa, pääsivät työn alle viimein siivet. Siivet syntyivät piirtoheitinkalvosta, rautalangasta ja kuumaliimasta. Koska halusin siipiin samanmoisen kiillon kuin oikeissakin, päätin painella kuviot koholle aikaisemmin piirtämiäni jäljennöksiä mukaillen, jolloin myös rakenne vahvistui. Urat tussattiin ja lopuksi siiven puoliskot liitettiin yhteen ja kokonaisuudet reunustettiin kuumaliimalla liitetyillä rautalangoilla. Siipien kanssa alkoi tulla jo melko kiirus, mutta onneksi parempi puoliskoni tuli auttamaan ja pitämässä pääni kasassa <3



Ajauduin tekemään useita virheitä korennon kanssa, mutta onneksi virheistään oppii.



Lentäjän poika pokemon -korento ampaisee kohti Rullaa !

tiistai 11. marraskuuta 2014

Amatöörilogotus

 Joulumyyjäisjulisteeseen Illustratorilla tehty Sastamalan oppilaitosten epävirallinen logo.




Alussa oli vain suuri sotku...

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Matkalla dinosaurusten kanssa

Toisen- ja kolmannen vuosiluokan opiskelijoillamme syksyn pääprojektina oli monien odottamat dinosaurukset ! Lastenkulttuurikeskus Rulla tilasi meiltä tekeleitä lasten suunnittelemaan dinosaurusnäyttelyyn ja itse olin ainakin hyvin innoissani aiheesta. Jokaiselle jaettiin pienen suunnittelu jälkeen omat vastuualuensa. Aluksi varasin tehtäväkseni lentoliskon pienoismallin, mutta koska halukkaita oli hommaan useampi, niin otin sitten tehtäväkseni pari muuta juttua.

Ensimmäinen työstettäväni oli osaksi dioraamaa tuleva dinosauruksen kipsinen jalanjälki. Koska lapset odottivat kaiken olevan aika kookasta, vei minulta hetken löytää malli jalanjälkeen, joka olisi sekä tarpeeksi iso, että kutsuvan muotoinen. Dioraaman aikakauden vakiinnuttua jurakaudeksi, päädyin ottamaan mallia allosaurukselta.

Mallikuvien löydyttyä aloin ensin tutkimaan muotoja plastoliinin avulla. Jäljen maastosta haluttiin epäsäännölisen muotoinen, sekä ulospäin madaltuva ja jäljestä sen verran tarkka, että sen muodot tulevat selvästi esille. Päästyäni selville siitä mitä haen, siirryin styroxin kimppuun.


Styroxista oli tarkoituksena valmistaa kipsivaloksen muotille pohja, joka myöhemmin päällystettäisiin savella. Muotoilin erikseen jalkapohjan ja reunuksen, jotka sitten liimasin tasaiseen styrox -levyyn. Pääni ei aluksi toiminut ollenkaan reunaosaa tehdessäni, minkä lopulta huomasin johtuvan kuumeesta. Lyhyen sairasloman jälkeen työ luistikin taas paremmin, mutta jouduin silti myöhemmin korottamaan aiemmin tekemääni reunusta, sillä olin tehnyt siitä liian matalan jalkapohjaan nähden.

Kun muottipohja oli valmis, pääsin päällystämään sitä savella. Aluksi keskityin liittämään jalkapohjaa ja maastoa muodollisesti yhteen, jonka jälkeen lisäsin maastoon kuoppia ja rosoisuutta, sekä piirtelin jalkapohjaan poimuja. Poimuja tehdessäni käytin mallina kuvia kanojen jaloista.

Muotojen ja yksityiskohtien löydyttyä pääsin viimein kipsin kimppuun. Ensimmäisiä kerroksia kaataessani täytyi pitää huolta siitä, että kipsi levisi tasaisesti joka koloon. Levittelyssä kului tämä takia hieman pitempi tovi, mutta Terhi oli onneksi apuna sekoittelemassa lisää kipsiä valmiiksi. Keskivaiheilla lisäsin kipsin sekaan pari kerrosta kanaverkkoa lujittamaan jälkeä ja estämään sen halkeamista. Lopuksi levittelin viimeisen kipsikerroksen pitkää puutikkua apuna käyttäen, jotta pohjasta tulisi mahdollisimman tasainen.



Kipsin kuivuttua tarpeeksi, pääsin viimein ihmettelemään jalkapohjan luomaa negatiivia. Vasta tässä vaiheessa näki kunnolla, miten muotoilu oli onnistunut. Helpotuksekseni olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Vielä oli kuitenkin tekemistä, sillä jälkeä odottivat pesu, ilmakuplien fiksaus, sekä reunojen rapsuttelu. Osan ilmakuplista korjasin kipsillä, mutta osa huusi päästä kaiverretuksi pieniksi kuopiksi. Puhtaana savesta ja pehmoisin reunoin jalanjälki sai vielä odotella pari viikkoa kuivumassa, ennenkuin annoin sen kalvenneelle pinnalle hieman sävyä kahvilla. Vihdoinkin valmis matkaamaan !

Kahvia tassuun ja menoksi







keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Samaa Katua


Samaa Katua -projektin ihmiset tilasivat meiltä myös tienviitan projektinsa mainostamiseen. Tienviitan oli tarkoitus kulkea aluksi heidän mukanaan kaupungilla, jonka jäkeen se päätyisi osaksi tulevaa näyttelyä.

Viitan runko syntyi pitkistä pahviputkista, johon liitin vaneriset opastekyltit, sekä pyöreästä muovipullosta. Jyrsimen ja harpin avulla muotoikin viitalle lisäksi jalustan, johon se pääsisi mukavasti seisoskelemaan silloin, kun päivän vaellukset ovat takana. Maalasin kaiken ensin hieman kiiltävää lakkaa sisältävällä mustalla maaliseoksella, jonka jälkeen kyltit saivat valkean tekstipohjan. Lopuksi liimasin niihin tulostamani kirjaimet, sekä vedin päälle suojaavan lakkapinnan.

torstai 25. syyskuuta 2014

Kaksoset

Muutama viikko sitten harjoittelimme kasvomuottien tekemistä:

 Yksi syksyn työalueistamme liittyy kahdeksasluokkalaisten Samaa Katua -projektiin. Projektissa nuoret tekevät yhdessä ohjaajan kanssa ensin elokuvan, jonka jälkeen hankkeen pohjalta pystytetään näyttely Vammalan museoon. Näyttelyyn tilattiin osastoltamme kolme päähenkilöitä esittävää näköispatsasta, joihin näyttelyssä projisoitaisiin videoita. Jotta patsaista saataisiin mahdollisimman tunnistettavia, päätettiin nuorten kasvoista tehdä kipsivalokset.



Jotta homma sujuisi joutuisasti ja osaavia käsiä löytyisi tarpeeksi, pääsimme aluksi harjoittelemaan tekniikkaa omalla porukallamme. Muottien tekemiseen käytettiin alginaattia (eli sitä pinkkiä möhnää jota käytetään hammaslääkäreissä), sekä kipsinauhaa. Alginaatin laittaminen oli hieman hankalaa työstöajan ollessa melko lyhyt, mutta muutaman yrityksen jälkeen homma alkoi sujua meillä vähän paremmin. Kipsinauhan latominen puolestaan oli helppoa ja mukavaa touhua.


Täydellinen illuusio
Halusin tietää miltä muotin alla olo tuntuu, joten olin innossani päästessäni viimein harjoituskappaleeksi. Koko prosessi tuntui mukavammalta kuin olin odottanut, vaikka nenäni oikin puoliksi tukossa suurimman osan aikaa. Kun muotti lopulta otettiin irti, tuntui todella oudolta tuijottaa itseään sisältä päin.



Muotin valmistuttua, täytyi sen toimivuutta luonnollisesti myös testata. Kipsivaloksesta huomasi selvästi, miten hyvin alginaatti oli napannut yksityiskohdat kasvoilta ihohuokosia myöten ! Kelmun jättämän painauman rapsuttelin näyttämään huivimaiselta. Lopputulos oli hieman mummomainen, mutta mukava silti. Ehkäpä päädyn vielä joku päivä värjäämään mokoman ja lisäilemään ylimääräisiä elementtejä...

Mummeli

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lisää seiniä




 Lopullinen malliversio Vammalan Naisvoimistelijoiden taustalavaseen muodoista.

Lavaste tulee VNV:n 100-vuotis juhlanäytökseen. Uudet ykkösemme suunnittelevat pintakäsittelyn, sekä toteuttavat lavasteen.




sunnuntai 31. elokuuta 2014

Myöhäinen patsaspäivitys

Unohdin ennen kesää ottaa kuvaa patsaan uusimmasta vaiheesta, minkä myötä koko päivitys jäi lopulta unohduksiin. Tässä kuitenkin taas vähän selostusta siitä, mitä kehitystä tapahtui kun pääsimme jatkamaan mokomia ennen lomaa.

Muotoilun loppuvaiheessa päädyin leikkaamaan naikkosen koko pään irti helpottaakseni sen muotoilua. Tästäkin huolimatta pään saaminen oikeaan asentoon osoittautui melko hankalaksi. Koska patsasta on kuitenkin tarkoitus tarkastella kauempaa, ei yksityiskohtien kuitenkaan tarvinut olla tarkkoja, mikä helpotti hommaa.

Kun pää oli viimein paikoillaan, oli vuorossa suurempien kolojen kittaaminen, sekä patsaan hiominen, minkä jälkeen pääsinkin sitten viimein paperoimaan. Paperointi oli melko hidasta puuhaa, mutta hyvin mukavaa ja terapeuttista. Voimapaperin palaset kastettiin US-liiman ja veden seokseen, rypistettiin rakenteen pehmentämiseksi ja silitettiin tasaisesti styroksin päälle hyvän pinnan saamiseksi. Toisella kierroksella liimaseoksen sekaan sekoitettiin hieman väripastaa, jotta paperikerrokset erotti toisistaan. Koska patsaamme ovat vain harjoituskappaleita, riitti paperointiin vain kaksi kerrosta, vaikka normaalisti niitä tulisi noin kuusi, että patsas kestäisi paremmin ehjänä.

Ennen maalaamista patsas kaipasi vielä puuttuvat korvat, sekä muita yksityiskohtia. Korvat muotoiltiin pienistä uretaanilevyn palasista hiomapaperilla, minkä jälkeen ne paperoitiin normaaliin tapaan ja liitettiin kuumaliimalla päähän kiinni. Kuumaliimalla tein myös hiuksiin raitoja, jotka tasoitin sulavampaan muotoon kitillä. Samalla lisäsin myös huuliin ja silmäluomiin hieman muotoja.

Yksityiskohtien kuivuttua pääsin vetämään pohjamaalin patsaan pintaan. Nyt naikkonen sitten odottelee, että joku kaunis päivä pääsen jäljittelemään kivikuviointia hänen pintaansa.